Psykoterapiaa aikuisille

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapia pohjautuu psykoanalyyttiseen teoriaan ihmisen persoonallisuuden rakentumisesta kasvun ja kehityksen myötä. Hoitokäytännöllä on yli 100 -vuotinen historia. Psykoterapia on psyykkistä työtä, joka alkaa asiakkaan yhteydenotosta, edeten arviontivaiheeseen ( 1-3 haastattelukertaa ja tarvittaessa enemmän ) ja edelleen hoitosuositukseen.

Haastatteluvaihe on erittäin tärkeä, koska siinä psykoterapeutille muodostuu kuva asiakkaan elämänhistoriasta, kasvun ja kehityksen vaiheiden kulusta ja mahdollisista psyykkisistä traumatekijöistä. Asiakas saa tietoa psykoterapiasta ja työskentelystä. Näin  hänellä on mahdollisuus arvioida omia sitoutumisen mahdollisuuksiaan usein vuosia kestävään vaativaan työhön.

Psykoterapeutin arvostava ja ihmisarvoa kunnioittava eettinen suhtautuminen asiakkaaseen luo pohjaa luottamuksen ilmapiirille psykoterapiatyöskentelyssä, jossa on oleellista asiakkaan kyky itsehavainnointiin. Yleensä itsehavainnointi / itsereflektiokyky tulee haastattelussa esille ja vahvistuu yhteisen työskentelyn aikana.

Varsinainen psykoterapia, joka pohjautuu sopimukseen aloitetaan sovittuina tapaamiskertoina, joita viikossa on yleisimmin 2-3 kertaa/ 45 min. Mikäli kyseessä on esimerkiksi kuntoutuspsykoterapia, asiakas asioi käytännön asioihin liittyen eri tahojen kanssa ( tarvittavat lausunnot ja hakemukset jne ). Tarkemmin näistä löytyy tietoa mm Kelan verkkosivuilta; www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia.

Psykoterapiatyö on vaivannäköä ja sitoutumista vaativaa yhteistyötä psykoterapeutin vastaanotolla. Asiakas ja psykoterapeutti asettuvat vuorovaikutukseen tutkivalla työotteella. Usein oireet ja ongelmat  voivat helpottua jo työskentelyn alkuvaiheessa. On kuitenkin erittäin tärkeää, että psykoterapia voi jatkua riittävän pitkään, koska pelkästään oireiden helpottuminen ei takaa parempaa itsetuntemusta, eikä selviytymistä tulevaisuudessa.

Asiakkaan ja psykoterapeutin välille syntyvä uusi vuorovaikutus käynnistää ja nostaa esille myös transferenssitunteita. Psykoanalyyttisessa psykoterapiassa luottamuksellinen kahden hengen suhde mahdollistaa myös oleellisen transferenssityöskentelyn.

Psykoterapiatyö on yksilöllistä ja kestää yleensä 3-5 vuotta tai pidempään. Psykoanalyyttisen koulutuksen saanut psykoterapeutti voi tukea asiakasta erityistilanteissa myös psykodynaamisen kriisiterapian, selventävien keskustelujen tai fokusoidun yksilöpsykoterapian avulla.

Psykoterpiaan ja psykoterapeutin konsultaatioon asiakas voi hakeutua eri syistä. Aikuiset voivat hakea apua ( myös nuoret aikuiset 20-25 vuotiaat ) omaan elämäntilanteeseen ja tulevaisuuteen suuntautuvien hämmennystä herättävien tunnekokemusten vuoksi.

Myös erilaisten elämää estävien rajoitteiden vuoksi haetaan apua psykoterapiasta, kuten ujouden, yksinäisyyden ja erilaisten jännittämiseen liittyvien hankaluuksien vuoksi. Asiakkaalle ongelmat ovat tulleet esille, joko opiskelujen tai erilaisten työelämään liittyvien vaikeuksien haitatessa arkielämää.

Keski-iässä ja myöhemmin aikuisen ihmisen elinvuosiin liittyvissä elämänvaiheissa, hankalalta tuntuvat asiat herättävät eriasteista ahdistuneisuutta ja/tai masentuneisuutta. Oireet voivat ilmetä ruumiillisina tuntemuksina, joista asiakas voi huolestua voimakkaasti. Myös asiakkaan oma tai läheisen ihmisen ruumiillinen sairastuminen tai uhka elämän päättymisestä ja siihen yhteydessä olevat suru ja huolet saattavat viedä toimintakykyä ja ahdistaa niin, että ihminen haluaa ennemmin apua, kuin vaipua epätoivoon.

Parisuhteessa esille nousseet pulmat sekä perhe-elämään liittyvien kysymysten vuoksi voidaan myös apua lähteä etsimään. Ongelmat esiintyvät tässä ja nyt, mutta taustalla voi olla eri syistä aiempiin kehitysvaiheisiin pohjautuvia kokemuksia, jotka nyt ajankohtaisesti tuntuvat jumiuttavan iänmukaista elämistä. Usein asiakas ei ole tietoinen näistä varhaisemmista, ikäänkuin ”keskeytymistä”, sensijaan hänellä voi olla hyvinkin vahvoja ”aavistuksia” siitä, mihin ongelmat voisivat pohjautua. Ihminen muistaa milloin ”elämä muuttui” joko yksinäisemmäksi, tai milloin hän alkoi kartella tiettyjä asioita elämässään.

Näistä lähtökohdista käsin voidaan yhteistyössä ”tutkimusmatkalle” lähteä. Lapsuuteen ( myös varhaiseen vauva-ajan kokemuksiin ) ja nuoruusvuosien kehitysvaiheisiin sattuneet psyykkiset traumat ja lievemmätkin kasvua ja kehitystä juututtaneet elämänsisällöt ristiriitaisuuksineen heijastuvat meissä ihmisissä läpi elämän. Tunneristiriidat tahtovat toistaa itseään, kunnes ne ikäänkuin tulevat kuulluksi ja näin ymmärtäminen tulee mahdolliseksi.

Psykoterapian päättämisvaihe rakentuu yksilölliseksi, kuten jokainen psykoterapiakin. Asiakas tunnistaa itsessään milloin elämänasiat alkavat sujua niin, että psykoterapiatyön alussa esillä olleet kysymykset ja ongelmat eivät enää rasita häntä. Ongelmat eivät välttämättä ole poistuneet, mutta ne ovat muotoutuneet helpommin selvitettäväksi tai asiakkaan kyky ymmärtää itseään oman elämänhistoriansa valossa on alkanut auttaa häntä selviytymään paremmin itsensä ja toisten ihmisten kanssa. Itseymmärrys on voinut lisääntyessään vahvistaa myös hänen itsetuntoaan.